maanantai 26. marraskuuta 2012

Tuskartelua

Näin Facebookin nukkekotikirppiksellä upeita pärekoreja. Olin vain auttamatta myöhässä, sillä kori-ihanuudet tekivät kauppansa heti. Halusin kuitenkin ison, harvan pärekorin ja muistin, että olen jemmannut kenties siihen sopivaa materiaalia jonnekin.

Ihmeellistä kyllä, löysin sen mitä hain. Puumateriaali on peräisin pienestä niitteillä kasatusta "korista", missä on myyty muistaakseni jotain hedelmiä. Puuaines on kovin hauraan oloista ja napsahti helposti rikki, joten irrotin niitit ja laitoin puun yöksi veteen likoamaan. Seuraavana päivänä leikkasin palasen saksilla suikaleiksi. 


En ole muistaakseni koskaan kokeillut korintekoa, vaikka yhtä sun toista onkin tullut askarreltua. Tässä kohtaa tuntui kyllä loppuvan kädet ja näkökyky kesken. Koska puuaines oli märkää, ei siihen tarttunut liima eikä teippi. Reuna tuli tehtyä vähän oikaisten liiman kanssa lastujen kuivuttua ja monta lastua meni siinä kohtaa poikki, mutta menköön tämähän on vanha, elämää nähnyt koppa. Koska puuaines oli kovin vaaleaa, sudin kopan vielä vanhalla ruskean petsin jämällä. 

Monen tuskastuttavan vaiheen jälkeen minulla on nyt jonkinlainen koppa, mutta ei tämä taida olla ihan salonkikelpoinen. Seuraavan teen kyllä jostain muusta materiaalista. 

Halonhakkuussa sentään olen paljon parempi kuin pärekorintekijänä. Pääasia, että ainakin lämpöä riittää.


Laitetaan tähän samaan nyhräyspostaukseen vielä toinenkin ensitekele. Tämä ektorpmainen sohvayritelmä, mikä odottaa pääsyä yläkertaan. Ensimmäinen laatuaan ja parantamiseen varaa on rutkasti. Erityisesti noissa irtotyynyissä. Olisin voinut tehdä ne ompelamalla ja täyttämällä, mutta kangas loppui kesken. Täytynee heittää tuohon istuinosan päälle "suojaksi" joku peite, kuten näiden isojenkin kanssa näkyy tehtävän.

Noin-mittoja otin isosta sohvasta ja vinkkejä tekemiseen katsoin Jenniferin sohvaohje -sivuilta.


Aika monta tuntia olen viettänyt tässä koneella melkein suu auki ihastellen. Aivan huikeita juttuja on tullut vastaan. Hienoa on ollut myös bongata niitä blogeja, missä on postauksia myös miniatyyriharrastuksen alkutaipaleelta. Toivossa on siis hyvä elää ja ajatella, että viiden vuoden päästä minultakin tämä sohvanteko onnistunee jo paljon helpommin. Sitä odotellessa..

9 kommenttia:

  1. Kori on aivan ihana ja mun silmiin tuo sohvakin on ihan täydellinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Maria kannustuksesta :)

      Korin isoisän tekemä esikuva nököttää tuossa lattialla ja nyt vasta huomaan, että tuostahan ministähän puuttuu vielä kantokahvat.

      Poista
  2. Minä poikkesin myös ihastelemaan koria. Täytyy pistää vinkki korvan taakse :)
    Sohva on myös kaunis. Omia virheitä näkee helposti, mutta ajan kanssa tasaantuu. Aikanaan tein omaan talooni lähes ensimmäisenä työnäni mielestäni hirvittävän hellan. Nyt kun sitä katselen niin ihastelen sitä. Niin aika muuttaa kriittistäkin silmää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Mare. Hyvää materiaalia löytyy tosiaan yllättävistä paikoista. Täytyykin olla tosi tarkkana joulun aikaan, kun kaupoissa on kaikkea eksoottista hedelmää ja pähkinää myynnissä.

      Meillä on itsellä tuommoinen 1:1 sohva ja tuota pientä tulee tietysti verrattua siihen. Ensimmäiseksi sohvaksi olisi ehkä kannattanut valita hieman kulmikkaampi malli ja vaikka nahkasohva, niin ei olisi ollut tuota kankaan rispaantumistakaan haittana. Nahkaakin olisi sitä varten jo ollut (=kirppikseltä ostettu halpa laukku).

      Poista
  3. Halkokori on tosi hieno! Samoin sohva!
    Ja tosiaan, kuten ystävät tässä yllä sanovat, ei pidä katsella tekemisiään liian tarkasti. Mulla kun menee mittaukset vinoon anyway, niin menkööt. Ovatpahan kaikki ainakin samaan tyyliin vinksallaan. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piikko. Totta, tärkeintä lienee tunnelma, kun ei tässä mitään varsinaista pienoismallia olla tekemässä. Enkä taida edes haluta liian kliinistä nukkekotia, missä kaikki on pilkulleen oikein ja suorassa. Jos nyt vähän sinnepäin ja siistimpi olisi kuin oikea talo, niin se on jo paljon :) Tunnelma on paljon tärkeämpi. Tässä talossa siihen on kyllä vielä matkaa..

      Poista
  4. Tykkään myös tekemästäsi korista tosi paljon. Se on juuri sellainen vanha ja kotoinen! Nostan hattua myös hienon sohvan tekemiselle. Itse en ole vielä uskaltanut edes yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta. Taitaa täytyä tehdä kaikki tämmöiset hankalat jutut heti alkuun, niin ei ehdi se oma rima nousemaan niin korkealle. Tarkoitan, että kun sinullakin Marjatta on niin paljon kaikkea tosi kaunista ja taidokasta pientä talossasi, niin onnistumisen kynnys on varmaan eri kuin minunlaisella aloittelijalla.

      Poista
  5. Toi vasuhan on UPEA! Mulla ei ollut edes mallia kun omaani tein tuohesta ja se on ihan reppana tuon rinnalla.
    Mutta niinhän se on että yrityksen ja erehdyksen kautta ne etenee ja opitaan parempia tekeleitä tekemään. Ja hei onpahan ainakin itselle jotain joka hymyilyttää joka kerta kun katselee.
    Niin ja ei se aina 1:1 elämässäkään kaikki ole ihan kohdallaan ainakaan meidän huushollissa;) Ja se on juuri sitä elämisen jälkeä, josta syntyy tunnelma kotiin ja nukkekotiin. Ihanaa tekemisen iloa sinulle Anne W ja joulun odotusta.

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola. Kiitos niistä :)